Teurastamo ja hallien uudet elämät

Yksi ruokakulttuurin strategian keskeisistä kohdista on torien ja hallien elävöittäminen. Niiden suosio on laskenut supermarkettien voitonmarssin ikeessä, vaikka kaupunkilaiset ovatkin löytäneet torit ja hallit osittain uudestaan viime vuosien ruokamurroksessa. Pieni on jälleen kaunista ja mahdollisuutta käydä kaupassa ilman autoa arvostetaan. Myös tuotteiden laatu koetaan entistä merkittävämmäksi ostopäätöstekijäksi. Työtä on silti vielä tehtävänä, mikäli haluamme, että Helsinki pystyy ylläpitämään jatkossa kolme elinvoimaista kauppahallia. Lähiasukkaiden tulisi oppia käyttämään halleja ja toreja luontevasti, jotta yrittäjät voivat tienata arvokkaalla toiminnalla leipänsä. Toivoa tulevasta urbaanikulttuurista on antanut kuluneena vuonna Teurastamon avautuminen. Käsitellään tämä aihe ensin pois alta ja jatketaan sitten hallien ja torien pariin.

Kuva Kaisa Rautaheimo

 

Teurastamon esiinmarssi

Teurastamo on ollut kaupungille täysin uudenlainen hanke, jopa riskialtis sijoitus parempaan kaupunkikulttuuriin, joka on onnistunut keräämään osakseen runsaasti huomiota. Muutaman kuukauden aukiolon jälkeen vaikuttaa vahvasti siltä, että Teurastamo on onnistunut. Alue on palautettu ihmisille ja nyt siellä viihtyvät myös muut kuin raskaan kaluston kuljettajat. Sen jatko riippuu kuitenkin täysin remonttien aikatauluista sillä nykyiset yrittäjät eivät voi sinnitellä alueella orpoina pitkään, mikäli yrittäjäkollegat eivät pääse tarjoamaan sivustatukea omilla yritystoimillaan. Taloudellista panostusta tarvitaan myös muuhun kuin seiniin, sillä vaikka tilat ovat upeat, vähäinen markkinointi muodostaa vaaran, etteivät yrittäjät ja kaupunkilaiset löydä tiloja suurista satsauksista huolimatta. Viestintä, tapahtumien tukeminen ja markkinointi ovat onnistumisen elinehto. Ne vaativat panostusta siinä missä ilmastointi ja viemäröintikin.

Teurastamon yrittäjien valintaa lähestyttiin tuoreesta kulmasta. Kaupungille uudenlaisessa hakuprosessissa annettiin arvoa liikeidean ainutlaatuisuudelle ja persoonallisuudelle, sen sijaan että oltaisiin painotettu esimerkiksi tarjotun vuokrasumman suuruutta. Teurastamoon haluttiin ennemmin rosoista, pientä ja sympaattista, kuin suurta ja ennalta-arvattavaa. Tämän vuoksi yrittäjiin saatiin tuoreita toimijoita, kuten Ravintolapäivässä alkunsa saanut B-Smokery, jonka liiketiloja kunnostetaan paraikaa.

Yrittäjien valinnassa hyödynnettiin neljän hengen raatia, johon kuuluivat tämän raportin puheenjohtajan virkaa toimittavan Ville Relanderin lisäksi muotoilija Hannu Kähönen, Tukkutorin johtaja Timo Taulavuori sekä palveluinnovaatioiden yliopettaja Vesa Heikkinen Haaga-Heliasta. Prosessissa valikoitui kourallinen yrittäjiä, jotka jakavat kaupungin kanssa Teurastamon toiminnanaloitukseen liittyvät ilmeiset riskit ja mahdollisuudet.

Kaupunkilaiset ovat osoittaneet, että heillä on uskoa Teurastamoa kohtaan. Samalla alueelta odotetaan paljon. Ihmiset ovat osallistuneet workshoppeihin ja uhranneet aikaansa miettiessään mitä kaikkea Teurastamo voisi olla. Suurin tilaus näyttäisi olevan yhteisöllisillä tiloilla, joissa voisi vaikkapa leipoa piirakoita suuressa leivinuunissa, kuivata marjoja, keittää hilloja ja marmeladeja koko suvulle tai mehustaa kokonainen omenasato muutaman ystävän voimin. Nähtäväksi jää pystyykö nykyinen organisaatio vastaamaan näihin unelmiin. Teurastamoa kehittävä Tukkutorin virasto ei ole aikaisemmin toiminut kulttuuripuolella, eivätkä tämänkaltaiset toiminnot tuota suoria vuokratuloja. On tärkeää, että Teurastamon tavoitteet ja resurssit tältä osin tarkentuvat viimeistään tulevan vuoden aikana.

Teurastamoprojekti starttasi kunnolla syksyllä 2011, kun neuvottelut yhteistyöstä World Design Capital 2012 –organisaation kanssa tuottivat tulosta. Aloitusta päätettiin aikaistaa juhlavuoden kunniaksi.

Haasteita pienelle tiimille on tuottanut muun muassa se, ettei Teurastamon markkinointiin ehditty budjetoida varsinaisesti lainkaan rahaa. Onneksi medianäkyvyys on ollut hyvää, mikä on auttanut asiassa suuresti, mutta myös vaatinut kaupungin perinteisistä kaavoista poikkeavaa heittäytymistä. Teurastamo on otettu ilolla vastaan, siitäkin huolimatta, että se on Helsingin kaupungin projekti. Jos Teurastamon pihasta halutaan Brooklyn flean tai Smorgasburgin kaltainen, se vaatii jatkossa resurssien tarkempaa määrittelyä ja pidäkkeetöntä sitoutumista. Jämäkällä suunnittelulla ja määrätietoisilla tavoitteilla alue voisi tulevaisuudessa mahdollistaa myös ruokakulttuurin johtavia start- up hubeja. Samalla se voisi pumpata tuoretta verta koko Suomen ruokakulttuurikentälle.

Teurastamon pihalla harjoitettiin kaupunkiviljelyä Dodo ry:n kanssa. Palstat annettiin Dodon käyttöön ilmaiseksi, joka vuokrasi ne viljelijöille 18 euron summalla, mikä kattoi kuljetuksen, mullat ja muut tarpeet. Oli ilahduttavaa, että myös ravintolat osallistuivat ruoan kasvatukseen. Työryhmä näkee, että Teurastamon kupeessa olisi runsaasti lisää hyödynnettävää viljelypinta-alaa, jolla voitaisiin vastata suureen kysyntään. Tällaisia tiloja löytyy muun muassa talojen katoilta.

Tiloissa on myös järjestetty marraskuussa Ruoka-aika! -tapahtuma, jonka avulla lapsia on autettu tutustumaan ruokaketjun vastuullisuuteen, suomalaiseen ruoka-kulttuuriin sekä ruoka-alan ammatteihin. Reilut 700 henkeä kerännyt Maalaisten tori syyskuussa oli onnistunut tapahtuma joka ylitti uutiskynnyksen ja se saa yleisön pyynnöstä jatkoa 16.12.  Myös Open Kitchen -hanke on mainitsemisen väärti. Sen tarkoituksena on synnyttää uusia mielenkiintoisia start up -ruokakonsepteja. Kaupungin ruokakulttuuristrategian ja Kellohallin lisäksi myös Sitra on mukana hankkeessa. On ilmeistä, että kaupunkilaisista löytyy tällä hetkellä virtaa, mutta pelko kaupungin harjoittamasta byrokratiasta ja epätietoisuus siitä kenen kanssa asiaa pitäisi lähteä edistää tukahduttaa monien yrittäjien innostuksen. Työryhmä suosittelee, että kaupunki ottaa Open Kitchen -formaatista kopin ja tukee hanketta jatkossa näkyvämmin. Tämä olisi kaupungin omien etujen mukaista.

Toiveena olisi, että Teurastamosta muodostuisi eräänlainen vapaa alue, jolla voitaisiin kokeilla rohkeitakin pilottihankkeita ja että kaupunkilaiset kokisivat sen omakseen. Kirjasto ja Työväenopisto ovat jo kiitettävästi kontribuoineet alkutaipaleella. Matkaa on taitettu vasta lyhyenlaisesti, mutta Teurastamon tulevaisuus näyttää lupaavalta. Tai kuten Gloria-lehden blogi asian totesi:

“Tällä viikolla design on kuppi kahvia ja luomumunat kaupungin puhutuimmassa paikassa. Teurastamo on nyt SE paikka, josta kohistaan, ja josta pitää olla mielipide.”

Halliremppaa pukkaa

Helsingin kauppahallien kannalta suurin uutinen vuonna 2012 oli Vanhan kauppahallin tuleva remontti, joka alkaa helmikuussa 2013 ajaen perinteikkään hallin kauppiaat evakkoon. Vanha kauppahalli on auki helmikuuhun saakka normaalisti. Samalla kun Vanhaa kauppahallia kunnostetaan perustekniikan osalta, siitä pyritään kehittämään eläväisempi kohtauspaikka, joka sisältää myös ravintoloita. Suunnitelmissa noudatetaan kesäkuussa Kirjava satama –arkkitehtikilpailussa palkittuja suunnitelmia, joihon sisältyi myös ajatus siitä, että hallin ympäristöä elävöitetään muun muassa siirtämällä autot pois keskeisiltä paikoilta ja avaamalla meren äärelle laajoja terassialueita. Muutos tulee kestämään useampia vuosia, ensi kesänä terasseja ei vielä nähdä.

Vanhan kauppahallin kauppiaat siirtyvät Hietalahteen remontin ajaksi, josta kunnostetaan vuoden lopussa toimiva ruokaan keskittynyt kauppahalli. Design ja antiikki ovat jos siirtyneet muille maille. Hietsu oli takavuosina laadukas kauppahalli, mutta ajautui paitsioon 1980-luvulla. Vuosituhannen alun luomuhalli ei vetänyt väkeä, eikä luomutarjontaakaan vielä juurikaan ollut. 2013 kokeillaan uudestaan, uudella konseptilla ja virralla. Hallin erikoisuus on pyöreä päätyravintola, joka toimii Nätin kalaliikkeen, Erikksonin kalaliikkeen ja Roslundin lihakaupan liiketilana.

Kalaa ja lihaa kaupitellaan kuten Vanhassa kauppahallissakin, mutta eräät yrittäjät toimivat lisäksi ravintoloina, jotka voivat pitää oviaan auki myös iltaisin silloin kun muu halli on kiinni. Ravintoloille viritetään myös terassit kesän ajaksi. Huhujen mukaan tyrkyllä on ainakin osteribaaria. Hietsun kirppis jatkaa toimintaansa ja tienoon hipsterit ja muut urbaanit otukset saavat alati kaipaamiaan uusia virikkeitä.

Hakaniemen halli pyörii siinä määrin mallikkaasti helsinkiläisten avittamana, ettei vuonna 2012 ole ollut tarvetta sen suuremmille muutoksille. Hallin ympärille on kasvanut etnoruokakauppojen keskittymä, joka toimii synergiassa hallin tarjonnan kanssa. Tulevaisuudessa häämöttää Hakaniemen hallin mittava remontti, joka on suunniteltu alkavaksi vuonna 2015. Koska hallin korjaaminen maksaa paljon, kaupunki pistää rahaa sukan varteen jo hyvissä ajoin ennen remontin starttia. Kauppiaiden kanssa on käyty keskusteluja tulevista muutoksista ja mahdollisuuksista.

Remontin myötä halli kunnostetaan entiseen loistoonsa ja sen yläkertaan rakennetaan tilat ravintolalle, joka voi toimia myös ilta-aikaan.

 

Lokit, munkkipossut ja paistetut muikut

Hakiksen halli ei ole yksin uudistussuunnitelmien kanssa. Myös Hakaniemen torin kehittämistä suunnitellaan, koska tori on melko lailla käyttämätön myyntiaikojen ulkopuolella. Kesällä 2012 tori ei ollut normaalia myöhemmin auki, koska edellisen vuoden kokeilussa useimpien torimyyjien kiinnostus ei riittänyt pidempien aukioloaikojen hyödyntämiseen.

Kauppatorin ruokakojut siirrettiin vuonna 2012 lähemmäs rantaa, jotta ne olisivat paremmin tarjolla torilla vieraileville. Ratkaisu ei miellyttänyt kaikkia ja etenkin paistamisesta syntyvästä kärystä valitettiin. Ruokakojut siirtyvät todennäköisesti 2013 jälleen toiseen paikkaan. Kukaties tällä yrittämällä löydetään mahdollisimman toimiva ratkaisu. Torin ruokatarjontaa on arvosteltu monotoniseksi, koska yrittäjät tarjoavat melkoisen samankaltaisia annoksia. Kaupungin intresseissä on kehittää tarjontaa rikkaammaksi. Tämä mielessä kaupunki toteutti torin käyttäjien parissa kyselytutkimuksen, jossa huomioitiin torin kolme käyttäjäryhmää: ulkomaiset turistit, kotimaiset turistit ja paikalliset asukkaat.

Torin tunnelmaa kehuttiin, mutta istumapaikkoja toivottiin lisää. Kauppatorin keskeisille paikoille parkkeeratut autot sieppaavat monia. Niille pyritään keksimään jokin ratkaisu, vaikka samalla tiedostetaankin, että yrittäjät tarvitsevat autopaikat läheltä voidakseen pyörittää toria. Koska torin nykyisen ruokatarjonnan tola on melko surullinen, kaupunki pyrkii kehittämään toimintaa.

Kauppatorin uudistaminen on todettu varsin haasteelliseksi, sillä monella osapuolella on vahva kanta asioihin. Keskustelukulttuuria on pyritty kehittämään paremmaksi yhdessä kauppiaiden kanssa, koska kaupungin intresseissä ei ole tulla nähdyksi etäisenä yksipuolisena sanelijana, joka ei ota huomioon ihmisten mielipiteitä. Tukkutori on yrittänyt kehittää Kauppatoria muun muassa siirtelemällä ruokakojuja ja virittelemällä lokkeja varten verkkoja, mutta kommunikointia kaupungin ja kauppiaiden välillä pitää ehdottomasti kehittää jatkossakin.

Kesän 2012 uutuus oli Havis Amandan viereinen konttikahvila, joka onnistui houkuttelemaan torille uudenlaista yleisöä perinteistä poikkeavalla linjallaan. Alkujaan Kaupunkikuvaneuvottelukunta esti hankkeen, mutta Tukkutori onnistui toimimaan asiassa välittäjänä, ja lopulta kontti pääsi ilahduttamaan ihmisiä tarjonnallaan. Koska kontista ei ole tullut valituksia, se nähtäneen paikalla myös kesällä 2013.

Myös Fredan tori on läpikäynyt muutoksia. Se on muuttunut pystyyn kuolleesta mukavan eläväiseksi. Tuoreesta aktiivisuudesta voidaan kiittää Suksii torikahvilaa pitäviä Waldeneita, jotka ovat jaksaneet sinnikkäästi edistää Fredan torin asiaa hallinnollisen byrokratian syövereissä. Yrittäjät halusivat esimerkiksi pitää torilla kirpputoreja, mutta koska Fredan torilla ei ole lupaa kirpparitoimintaan, se ei käynyt laatuun. Kompromissi löytyi luvasta pitää kirpputoria sunnuntaisin. Kaupungin toiminta on paikka paikoin jähmeää, mutta kaupunki ei halua toimia kaupunkimiljöön ankeuttajana tai eksyttää yrittäjiä lupaviidakoihin. Jos asiaa katsotaan vuosikymmenten perspektiivillä, kaupungin linja on muuttunut sallivammaksi ja joustavammaksi, vaikka suuren koneiston muutostahti onkin verkkainen. Suunta on työryhmän mielestä oikea, sillä joustavuutta tulee löytyä molemmilta osapuolilta.

Töölön tori on hyvä esimerkki kaupunginosatorista, jonka elävöittämisessä ollaan otettu askelia kuluneena vuotena. Kesäksi torille löydettiin kalakauppias. Tämä ei ollut mutkatonta, sillä halukkaita toimijoita ei ollut jonoksi asti. Myös food truck -tyyppinen kahvila toimi ensimmäistä kertaa torilla. Tulevaisuudessa Töölön tori pyritään siivoamaan autoista, jotka menevät maanalaiseen parkkihalliin. Myös torikojujen aukioloaikoja halutaan pidentää ensi kesänäkin, koska valituksia ei ole tullut ja kauppiaat ovat olleet asiassa aktiivisia. Torilla on myös järjestetty edeltävää vuotta enemmän tapahtumia, kuten markkinoita.

Myös Herttoniemessä on järjestetty pop up –toria vuoden 2012 aikana, joka on toiminut hienona esimerkkinä uudenlaisesta toritoiminnasta, joka hyödyntää sosiaalista mediaa yleisön tavoittamisessa.

Torit ja hallit elävöityvät toivon mukaan jatkossakin. Helsingin kaupunki toimii muutoksessa lähinnä  mahdollistajan roolissa mutta strategiset kohteet, kuten esimerkiksi Kasarmintori ja Vaasanaukio (tuttavallisemmin Piritori) vaatisivat työryhmän mielestä aloitteellisuutta kaupungin puolelta. Muutama penkki ja pari kukkaistutusta eivät vielä tee tyhjästä tilasta elävää toria. Selvää on että uudenlaista yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorien välillä tarvitaan jatkossakin, mikäli Helsingistä halutaan tehdä entistä parempi kaupunki sen asukkaille.