Byborna berättar

Bekanta dig här med de lokala mataktörernas hälsningar till staden. Ordet och språket är fritt. Budskapet är klart som korvspad: vi behöver mer fullvuxen diskussion, men vi är på rätt väg! Delta i diskussionen om Helsingfood på www.facebook.com/helsinkifoodism

”Helsingin ruokakulttuuri 2012 on katuruokaa, ihmisiä, itse tekemistä, uusia raikkaita ruokakeskittymiä, kaupunkiviljelyä, uusia ja vanhoja ravintoloita, yksityisiä ja ketjuja. Helsingin ruokakulttuuri on monipuolista ja monipuolistuu koko ajan. Sen tekevät asiakkaat, ravintoloitsijat, ruoka-aktiivit ihmiset eri aloilta ja kaupunki itse. Hyvältä näyttää!” Teresa Välimäki, Helsinki Food Company

 

”Vanhat hierarkiat ovat murtumassa ja globaalimuutosten aalto luo suomessa omia pohjoisia versioitaan. Kaupungin ja maan ykkösravintola voi olla vain vuoden ikäinen ja edustaa mitä genreä vain. Samalla kestävä kehitys, eettisyys ja ekologisuus ovat lyhyessä ajoissa vahvistuneet itsestään selviksi hyvän ravintolan perusarvoiksi. Uusia ravintoloita syntyy, ja useimmat – parhaat – löytävät asiakaskuntansa. Kolmekymppisten keittiömestareiden parhaimmisto siirtää ukot budjetteja laskemaan ja loihtii mahtavaa, usein yllättävää herkkuruokaa. Ravintolapäivä ja muut hengeltään vapaat tapahtumat madaltavat kynnystä ravintoloihin. Uudet trendit näkyvät jo hyvin: lisääntyvä kaupunki- ja palstaviljely, helsinkiläinen katuruoka, agraari kohtaa urbaanin, ravintoloiden sisustukset ja ruokailun koko design vapautuvat ja löytävät uudet verkostot designereista. Taustalla kasvaa jo nyt esiin uusien virtausten Suurin Yhteinen Tekijä: VEGE. Vaativana, vaikeana, viehättävänä – välttämättömänä. Alkaako Helsingistä kehittyä Euroopan rokein vegemetropoli?” Christer Lindgren, mataktivist

 

”Helsinkiläinen on herännyt luomuun ja lähiruokaan ja yrittää ja järjestää ja edistää ruohonjuuritason ruokakulttuuria monin eri tavoin. Kasvattaa apetta rata- ja takapihoilla ja kattoterasseilla. Tarjoaa ruokaa ravintolapäivinä ja kerää herkut metsistä ja niityiltä. Kiitos Sami! Yrittäjät yrittävät erilaisten ruokahappeninkien mudossa ja niiden suosio kielii suuresta kiinnostuksesta. Mutta valitettavasti kaupunki ei ihan pysy vauhdissa mukana, vaan muun muassa hinnoittelee maapläntit mahdottomiksi maksaa sen sijaan että näkisi ’letunmyyjät’ kaupunkikuvan elävöittäjinä. Peukku kuitenkin Teurastamolle ja koko sen pläntin kehityssuunnitelmalle.” Sikke Sumari, gastroprenör

 

”Bistrovillitys jyrää, steikkimestat tulevat (parempi myöhään kuin ei ollenkaan) ja fine dining osastolla OLO keulii tyylikkään varmasti, nöyrällä asenteella. Ravintolapäivän johdosta katuruokaskenen siemen on kylvetty.” Sami Tallberg, Finlands vildaste köksmästare

”Helsingin ruokakulttuuri menee eteenpäin koko ajan. Ravintolapuolella tulee uusia, pieniä ja persoonallisia ravintoloita, joissa suhtaudutaan ruokaan intohimoisesti. Toiminta on yhteisöllisempää kuin ennen: ajatellaan että miten voidaan saada paikallisia, samanhenkisiä toimijoita yhteistyökumppaneiksi.

Toistaiseksi eniten on tapahtunut high-end-ravintoloissa. Soisin hieman kadunläheisemmän ruoan pääsevän huomion keskipisteeseen, muulloinkin kuin ravintolapäivänä.

Pelkkää ruusuilla tanssimista tämä ei ole ollut. Vähittäiskauppapuolella kunnianhimoisemmilla projekteilla on ollut tiukempaa. Juuren puoti ja lasipalatsin Maatilatori lopettivat toiminnan. Tämä käy käsi kädessä ensimmäisissä kappaleissa sanotun kanssa. Ruokaan haetaan sisältöä silloin kun on juhlapäivä, mutta arkena ei panosteta. Olisiko syynä vanhat tavat, saatavuus ja hinta?” Johan Borgar, krögare och matsalspersonlighet, Chef & Sommelier

 

”Ruokakulttuuri ei synny väkisin synnyttämällä. Ruokakulttuuri syntyy ihmisten halusta ja mahdollisuudesta käyttää aikaa ja rahaa ruokaan muutenkin kuin hengenpitimiksi. Kysyntä luo ajan myötä tarjontaa kun ihmiset alkavat vaatia parempaa palvelua. Koko kysymys pitäisi asettaa toisin ja unohtaa kokonaan ruokakulttuuri ensisijaisena asiana. Kysymys ei ole ruokakulttuurista, vaan palvelukulttuurista, josta ruoka on vain pieni, mutta tärkeä osa.

Kaikki lähtee palvelusta. Hyvässä ravintolassa palvelukulttuuri tulee ensin ja sen seurauksena hyvä palveluasenne johtaa siihen, että kaikki siihen liittyvät tuotteet, kuten ruoka, ovat hyviä ja asiakkaan mieleisiä. Ravintola ruokataiteen tyyssijana on ajatus joka on omiaan vieroittamaan ihmisiä aiheesta, kun taas hyvä palvelukokonaisuus vetää asiakkaita. Jos halutaan oikeasti viedä asioita eteenpäin pitäisi unohtaa turhan elitistinen hienostelu ja mennä perusasioihin.

Vielä lopuksi – ravintola ei ole taidelaitos vaan liikeyritys, jonka tulee olla kannattava, siis kaupallinen, jotta se voi jatkaa toimintaansa. Jos halutaan kehittää asioita, pitäisi alkaa puhua palvelusta ja palvelukulttuurista” Jari Lahdenoja, krögare, Copas y Tapas

 

”On ollut ilo huomata, että tänä vuonna on auennut enemmän uusia mielenkiintoisia paikkoja kuin keskivertogastronomi on pystynyt testaamaan. Helsingissä tapahtuu kokoonsa nähden uskomattoman paljon: ravintolapäivät, Teurastamo, kaupunkiviljely, maatilatori… Uskallusta ja uusia ideoita riittää. Ruoalla on nyt myös roolinsa suomikuvan luomisessa (nordic food diplomacy, radical design week, solar kitchen ja näin edelleen).

Täältä veroparatiisin aavikkopalatsista on vaikea olla ottamatta kantaa erääseen seikkaan: korkeat verot ja suuresta byrokratiasta johtuvat kulut iskevät sellaisen kiilan helsingin luovan luokan mielikuvitukseen, että lopullinen toteutus yleensä on mitä on. Useat Helsinkiläiset ravintolat ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä laadun suhteen, mutta hinnassa on valitettavasti noin 50%:a liikaa. Mahtavat bistropaikat eivät edelleenkään ole tarpeeksi suuren yleisön tavoitettavissa. ” Mikko Pölkki, köksmästare, Dubai World Trade Club

 

”Helsingissä tapahtui ravintolakulttuurin saralla todella paljon vuonna 2012, siihen tosin kaupungilla ei paljon ollut osaa. Sen sijaan Teurastamon herättäminen henkiin onnistui kaupungin aloitteesta hienosti, siellä on paras mahdollinen yrittäjä tekemässä hyviä bileitä ja innostamassa ihmisiä toimimaan.

Toivoisin, että kaupunki ottaisi kaupunkiviljelyn erityissuojelukseensa ja entistä useammat pihat ja yleiset paikat kasvaisivat syötävää hedelmää ensi vuonna. Oli karmivaa tajuta, että dodolaiset tekevät hienoa työtään osin sossun varassa, tähän tarvitaan korjaus. Janne Länsipuro on ehdottanut kaupunkiviljelystrategiaa, tarvitsemme sellaista.

Kaikki toimet, joilla kaupunki voi innostaa yrittämään, ovat tervetulleita. Esim. Kauppatori kaipaa uutta virtaa ja uusia toimijoita.” Mariaana Nelimarkka, matskribent och ölälskare

 

”Lisää oikeaa ruokaa, toritoimintaa ja street foodia niin hyvä tulee. Suuntahan stadilla on oikea!” Sasu Laukkonen, krögare och matambassadör, Chef & Sommelier

 

”Ravintolapäivän isoin merkitys on siinä, että se on luonut Helsinkiin ja helsinkiläisille kuvan siitä, että ”mikä tahansa on mahdollista” – että voidaan venyttää lain rajoja ja kokeilla. Se on erittäin tärkeä hanke koko kaupunkikulttuurille. Hienoa on myös se, että asioita tehdään – kaikkialla on menossa uusia asioita. Oli kyse kalasatamasta, kouluruoan kehittämisestä, villiruoasta, lähiruoasta, eat & joysta, a&a:sta, suklaatehtaista, pienpanimoista, baristoista tai lukemattomista uusista paikoista.

Risuista. Kulttuuri on toki vielä ohut ja pahoin pelkään että monet hienot hankkeet ovat vielä vaikeuksissa ja suuri kansa ei sittenkään ehkä ole valmis maksamaan laadusta enempää, mutta toivotaan. Ja toisaalta miten saadaan kaupungin & byrokratian kaikki osat toimimaan mahdollisimman joustavasti. Nyt jousto on vielä hieman epätasaisesta  Eli miten saadaan käynnissä oleva muutos elämään läpi seuraavien vuosien haasteiden ja vakiintumaan osaksi ihan oikeaa helsinkiläistä kulttuuria.” Saku Tuominen, inspiratör, idealist, entreprenör

 

”Stadin ruokakulttuuri tulee koko ajan lähemmäs aktiivista kaupunkikuluttajaa joka tarvitsee ja valitsee parempia palveluita muutoinkin kuin erikoistilaisuuksiin. Palveluntuottajan ja -kuluttajan rajan hämärtyminen tuo mukanaan ymmärrystä ja arvostusta joka ruokkii molempia osapuolia.” Anders Westerholm, rappande krögare, Sushibar+Wine, Sushibar, Vin-Vin

 

”Det är bra med tro på förändring och en positiv attityd och sakta sker förändringar. Att få fram en intressant och kvalitativt hög matkultur i Finland kommer att sin tid. Det som nu står till buds är tyvärr inte så mycket att skriva hem om. Visst är det dock bra att det händer något…” Tony Ilmoni, journalist

 

”Ympäri kaupunkia kaivattaisiin säännöllistä toritoimintaa. Ei mitään massiivista, vaan pieniä paikallistoreja. Ja näillä toreilla pitäisi saada maavuokrat halvemmiksi.

Esimerkiksi Berliinissä järjestetään erilaisia maalaistoreja säännöllisesti eri kaupunginosien aukioilla. Yksillä viikkomarkkinoilla keskitytään vihanneksiin ja ruokatavaraan, toisilla enemmän käsitöihin. Olisi kiva antaa ”Malmin mummoille” mahdollisuus myydä villasukkiaan ja -paitojaan ihmisten ilmoilla, mutta heillä ei ole varaa kalliisiin toripaikkoihin. Esimerkiksi Karhupuisto soveltuisi loistavasti tällaisen pienen viikkotorin järkkäämiseen.

Lyhyesti: lisää toritoimintaa, johon myös pientuottajilla on mahdollisuus tulla myymään tuotteitaan.” Noora Schingler, uppskattad bloggare och matprofil

 

Ruokakulttuuriin kiinnitettiin laajemmin ja vakavammin huomiota Stadin, valtion, opetuksen ja yhteistöjen toimeista. Helsingin yliopistossa opettaa aiheen uusi professori Johanna Mäkelä. Ruokakulttuuria edistäneille perustettiin uusi huomattavan määräinen tunnustuspalkinto Helsingin Suomalaisen klubin säätiön yhteyteen. Eri mediat (NYT, Eat & Joy, KL) valitsivat peräjälkeen omat parhaat ravintolansa.

Korkeatasoisten pienten ruokaravintoloiden määrä oli kasvussa. Joitakin ”uusia” avauksia tuli ulkomailta: Stefan Richterin ja Goodwinin steakhouset avautuvat miltei samanaikaisesti. Ravintolapäivä tekee ruokakulttuurille hyvää huolimatta ravintoloitsijoiden kiukuttelusta. Teurastamo on loistava esimerkki uudenlaisesta ajattelusta ruuan ympärillä, Antto Melasniemen Open kitchen kulttuuriteko. Pekka Terävän loistava ammattitaito yhdistettynä nöyrään asenteeseen on erinomainen esimerkki monelle.

Kaiken kaikkiaan näyttää kulttuurin ikkunasta katsottuna hyvältä ja oikean suuntaiselta. Toivottavasti synkät talouden näkymät eivät pelota ravintoloilta asiakkaita 2013.” Ari Larnemaa, vd, Actival

 

”Helsingillä on paikka toimia ruokatrendien suunnannäyttäjänä niin maailmalta meille kuin meiltä maailmalle. Lähivuosina on tapahtunut paljon. Tällä hetkellä pinnalla ovat lähiruoka- ja luomutrendit, mistä osoituksena lähes 70 000 kävijää Herkkujen Suomi -tapahtumassa Rautatientorilla sekä edelläkulkijoina käyneet eturivin lähiruokamyymälät. Näen ruokastrategian ja kaupungin roolin erilaisten aktiviteettien mahdollistajana, mutta myös itse aktiivisena: ruokastrategia, luomun lisäys julkisiin keittiöihin, Tukkutorin ja Teurastamon alueiden kehittäminen ym. Tässä Helsingin kaupunki on mielestäni hienosti onnistunut.

Helsingin kaupungilla on muuta maata selvästi tiukempia säädöstöjä ja ohjeita yleisötapahtumien ruokatarjoomaan ja myyntiin. Vaikka tämä takaa kuluttajien ruokaturvallisuutta, se voi osittain estää elävän ruokakaupungin kehittymisen. Helsingissä on aivan mahtavia kauppahalleja ja torialueita, joita pitäisi kehittää ja nostaa esiin entistä enemmän luontevina tuottaja-kuluttaja -kohtaamopaikkoina.” Kirsi Viljanen, närmatskoordinator, Jord- och skogsbruksministeriet

 

”Ruoan ympärillä tehdään paljon hyviä juttuja. Liikaa kuulee kuitenkin vertailua muihin kaupunkeihin. Johonkin on lupa vain ja ainoastaan jos muuallakin jo niin tehdään; sitten mekin uskallamme. Tehdäänpä kuulkaa ihmiskunnan parhaiten jotain – ensimmäistä kertaa ikinä.

Pari pientä mielihaluani. Muutetaan Kauppatori Vanhan Kauppahallin jatkeeksi talvisin. Remontoidaan ruoka-, ravintola- ja anniskelubyrokratia niin, että se ei pelkästään anna hövelimmin lupaa johonkin (niin kuin jossain muualla annetaan) vaan niin, että se rohkaisee ja tukee uusia ruuankuluttamisen ja -tuotannon ja ruokakulttuurin tapoja. Palvelumuotoillaan torimyynti niin, että kaikkien on yhtä helppo myydä Kauppatorilla ruokaa kuin Hietsun kirppiksellä vaatteita. Lisää kuuntelevia korvia (budjettia) ruokastrategille. Lisää yötä Helsinkiin. Ravintoloiden aukioloajat auki. Lisää ulkosuomalaisia Helsinkiin, maailman kaikki keittiöt tänne. Lisää kaupunkia Helsinkiin –eetos on parempi myös ravintola- ja baarikulttuurin kannalta. Liiketoimintalähtöinen korttelikeittiökokeilu, nyt. Anniskelualueista on päästävä eroon, kauan eläköön anniskelu.” Olli Sirén, kreativt geni och matdåre

 

”Ruokapiirejä syntyy Helsinkiin jatkuvasti. Ruokapiirien yhteydessä on syntynyt myös muuta toimintaa. On perustettu pop-up toripäiviä parkkipaikoille yms. julkiseen tilaan, on kierretty kauppa-autolla ympäri stadia, erillaisia pop-up kyläkauppoja ja ruokaosuuskuntia perustettu pyörittämään ruokapiirejä ja muita erilaisia tempauksia millä tuotu lähi- ja luomutuottajia esille.

Homma tuntuu kasvavan monella ruokapiirillä harrastuksesta semi-ammattimaiseksi toiminnaksi.

Kaupungin pitäisi tehdä systeeminsä avoimemmaksi. Aktiiveilta menee kohtuuttomasti aikaa etsiessään oikeita virkamiehiä, jotka pystyisivät viemään asiaa eteenpäin. Oikean päättäjän löytäminen on pirullinen homma..

Voisiko pientä päivitystä erilaisten julkisten tilojen vuokrissa. Katsottaisiin onko kaupallista toimintaa. Kannustusta enemmän, näistä kokeiluista syntyy jotain kestävää. Esimerkkinä 2011 syntyneen suomen ensimmäinen csa-projekti on lähtenyt spontaanisti leviämään. Siirtolapuutarhijen pinta-alaa kannattaisi kasvattaa, monien vuosien odotus jonot osoittaa jotain.

Pidetään hyvä meininki Helsingissä yllä.

Enemmän käytäntöä kuin höpötystä! Ja esimerkeiksi juhlapuheissa Suomen projektit esille mieluummin kuin ikuiset Berliinit, Tukholmat ja Oslot. Gastronomia kunniaan.” Olli Repo, matkretsexpert och eldsjäl

 

”Aivan hurmaava ruokavuosi takana! Ruokakulttuuri kukoistaa ravintoloissa, kahviloissa, kaduilla, toreilla, kouluissa ja ikäihmisten palveluissa. – viestintä on positiivista ja kannustavaa – ruokakultuuri nähdään moniulotteisena asiana ja kaikkien kaupunkilaisten oikeutena – Tukkutori toimii – ja on oiva keskittymä. Teurastamo on upea alue ja toivonkin, että kaupunki jaksaa sinnitellä ja panostaa alueen kehittämisen kanssa niin kauan, että se saadaan todella lentämään! – Maalaistentori-konseptia pitää ehdottomasti jatkaa – löytänemme yhteistyössä toimintamallit, joilla tämäkin saadaan toimimaan jatkossa – Halli- ja toriuudistukset ovat toivottavia – toivottavasti kuitenkin näiden nykyinen ominaislaatau ja ihanuus säilytetään ja kaupunki uskaltaa pitää vuokrat kohtuullisina, niin että aidoilla yrittäjillä on mahdolllisuus olla mukana. Ruokapaikkoja ja kahvipaikkoja Oslon Mathallin mallin mukaan toivottavasti saamme lisää. – Ikäihmisten ruokakulttuurihanke oli tuloksiltaan niin loistava, että toivoisin sen viestintää jatkettavan mielin määrin koko valtakunnan läpi! Kertakaikkiaan upeaa, että ruoka osana ihmisen hyvinvointia on viety noin käytännölliselle ja toimivalle tasolle. – Kaupungin lupakäytäntöjä pitää helpottaa niin, että erilaiset popupit ja kesäjutut ja niiden toteutuminen on tulevaisuudessa vielä nykyistä ”helpompaa”. – Ja jotenkin tuolta muistin sopukoista nousee, että myös koulut mainittiin: hesahan voisi aloittaa ekana kaupunkina sen, että teinit saaat köksänkirjan omakseen  – kotitalousopetusta myös lukioihin!” Anni-Mari Syväniemi, matkulturombudsman , MTK

 

”Kaupungin suunta on mainio, mutta matka kovin pitkä. En ole ihan stiletti muuttuuko suuret linjat koskaan. Suomalaiset (virkaihmiset) ovat niin kovin innokkaita noudattamaan jok’ikistä EU:n kehotusta että Eurooppalainen rento meininki tuskin saapuu kuin joutomaille. Eikä se yhteistyö kaupungin kanssa siellä joutomaallakaan aina niin auvoista ole. Kalasataman Ihana Kahvilan Laiturihakemuksen olen laittanut Liikuntaviraston Meriosastolle kolmeen kertaan saamatta vastausta lainkaan. Tai tuli sieltä puhelimitse soittaessani vastaus: ”Kysymys kuuluukin tarvitseeko meidän palvella sinua?” kun päivittelin miksi palvelu on olematonta eikä asia etene ollenkaan. Mielestäni pitäisi puhaltaa yhteen hiileen eikä vääntää kättä joka asiasta. Nyt tuntuu että median mukaan ottaminen on tehokkain tapa saada asiat mukavalle tolalle (mm.Kahvila Tyynin tapaus). Eikun etiä päin sano mummo lumessa!” Sanna Jouhki, cafekämpe, Ihana Kahvila

 

”Nyt on aika irrottautua suurista keskusliikkeistä ja ketjuista. Onko se jo osittain tapahtunut – mahdollisesti. Vaikuttaisi siltä, että yleisö olisi siihen valmis. Ollakseen vahva ja merkittävä, ei välttämättä tarvitse olla suuri. Pienet ravintolat, kivijalkakaupat ja yhden miehen yritykset, aikamme on tullut.” Hanna & Alexander ”Avocadde” Gullichsen, krögare-matskribent-köksmästare kombo

 

”Helsingin ruokakulttuuri on kehittynyt upealla tavalla ja teidän tekemä työ on todella hienoa meidän rakkaalle kotikaupungillemme.

Helsingin Kaupungin Rakennusvirasto, jonka alla ulkotarjoilu on, vastustaa elävän Helsingin kehittämistä kieltämällä ruoan myymisen katukuvassa. Syyttävät rehottavaa mafiatoiminta hodarimyynnissä Helsingin yössä. Maalimalla suurta suosioita saannutta Food Truck liiketoimintamallia on Helsingissä kielettyä rakennusviraston toimesta. Tässä olisi yksi upea tapa elävöittää kaupunkiamme.

Kauppatori on toinen imagollisesti erittäin tärkeä asia. Ulkonäöltään huonon kirppotorin näköinen ja tuotteiltaan todella huonossa kunnossa. Seassa löytyy kyllä kultakimpaleita mutta kokonaisuutena näyttää enemmän jonkin asteen leiriltä kuin lähituottajien myynti mecasta.

Hyvän ruoan ja raaka-aineiden arvostus on koko ajan kasvussa ja hyvät edelltykset alan liiketoiminalle on tehokkain tapa kehittää koska se tuo rahaa kehittämiseen.

Jatkakaa upeata työtä liiketoiminta tukee, me haluamme palvella!” Sebastian Björkstén, vd, Experiri Oy

 

”Helsingissä tapahtuu ruoan saralla paljon. Ruoka on monella tapaa kiinnostava ja keskeisessä asemassa useassa eri yhteydessä aina kestävästä kehityksestä elämys- ja palvelutalouden merkittävänä tekijänä. Ruoka synnyttää uutta yhteisöllisyyttä, olet mitä syöt –ajattelu voimistuu. Ruoan alkuperästä ollaan kiinnostuneempia kuin aikaisemmin, ravinnetietous on pop. Ruokaan yhdistetään tulevaisuudessa aiempaa enemmän poikkitieteellisyyttä ja kokonaisvaltaista ajattelua, mikä linkittyy hyvinvointiin. Yhteissuunnittelun, -tekemisen ja -jakamisen aikakaudella aikaisemmat mahdottomuudet muuttuvat mahdollisiksi.” Minna Koskelo,  trendspotter, Futures Specialists Helsinki

 

”Itse koen, että ruokakulttuuri Helsingissä kehittyy jatkuvasti parempaan suuntaan. Mutta siinä missä ruokapuolella on tapahtunut tervetulleita parannuksia, juomapuolella ja etenkin viinipuolella on vielä paljon toivomisen varaa. Ja ainakin omasta mielestäni tämä on lähes yhtä tärkeä osa kulttuuria kuin ruoka. Helppoahan se olisi kliseemäisesti syyttää ”ahnetta” ravintoloitsijaa joka riistokatteilla myy tuntemattomia ja laadultaan kyseenalaisia tuotteita pahaa-aavistamattomille kuluttajille. Mutta mielestäni syy siihen on paljon monimutkaisempi ja vastuun pitäisi kuluttajan kantaa siinä missä ravintoloitsijakin.

Suomessa vallitsee edelleen kieltoilmapiiri alkoholituotteiden ympärillä. Ja onhan se itsestäänselvyys, että niin kauan kun kysyntä on rajoitettu juhlaillallisiin ja viikonloppuihin, valikoima ja hinnoittelu kärsii.

Hyvä esimerkki siitä mitä viinitarjonnasta mielestäni Helsingistä puuttuu on kehitys joka on olut/viski puolella tapahtunut viime vuosina. Muistan ainakin itse kun harvassa paikassa oli muuta kuin haaleeta keppanaa hanassa ja joku mauton irkkuviski joka tarjottiin jäiden kanssa vesilasista. Nykyään on lukuisia paikkoja joiden olutvalikoimassa on yli 200 eri laatua ja viskivalikoimassa 20-100 eri vaihtoehtoa. Syy? Ehkä pubit ovat matalammalla rimalla onnistuneet houkuttelemaan kuluttajia jotka suhtautuvat vapautuneemmin arkikulutukselle ja sen ohella myös osaavat hyödyntää laajempaa valikoimaa.

Olisihan se mukavaa saada laadukasta viiniä hinnalla joka soveltuu arkikulutukseen. Mutta niin kauan kun ”viinikuluttajat” pysyvät kodeissaan astuakseen vain harvoin ravintolaovesta sisään, olen hyvin skeptinen tämän muutoksen suhteen.” Christoffer Wahlberg, världsvan och törstig finsmakare, Moët Hennessy LVMH

 

”Ruoka on noussut myös Helsingin matkailun listoille teemana, jota halutaan nostaa varsinkin lähimarkkinoilla. Muut Pohjoismaat menee kovasti edellä; Norjan Mat Langs Nasjonale Turistveger kokoaa kansallisten matkailuteiden ruokaelämyksiä lehteen ja blogiin, Noma keikkuu Tanskan kärjessä, Ruotsi on julistautunut uudeksi ruokamaaksi ja artikkelit toisensa jälkeen kehuvat kilpaa naapureiden raaka-aineita ja luovuutta ruuan ympärillä. Visit-organisaatiot ovat tosissaan ruuan suhteen, ruotsalaiset tuovat vuosittain myös matkanjärjestäjiä ja mediaa gastronomy academy of swedeniin – 3-4päivän oppileirille, jossa kokataan, poimitaan, kastutaan, kaivetaan, tutustutaan ja opitaan. Ruotsin B2B tapaamiset Lontoossa hoidetaan yhteisen illanvieton ja yhdessä valmistetun illallisen voimin, call it swe-dish. Toivoisin, että myös Helsingissä kehittyisi uusia malleja ruuan ympärillä matkailun tarpeisiin. Miten olisi vaikkapa kierros kattoviljelyillä? Entäs ne kotiviljelijät, joiden parvekkeilla notkuu yrttejä? Mites siirtopuutarhalaiset kaivelee pihoillaan keväisin sipuleita istuttamassa termoksen ja korvapuustin voimalla? Yhtä tärkeinä matkailun vetovoimatekijöinä on innovatiivisten ravintoloitsijoiden ja mahtavien mikropanimoiden ja muiden uskomattomien konseptien, katukeittiöiden ja kokeilujen rinnalla ruokakulttuuri kaupungissa – ja mitä kaikkea se pitääkään sisällään. Iloisena huomaan, että ruuan ympärille on syntynyt uusia kokemuksia niin kaupunkilaisille kuin vierailijoille. Nämä jos vielä saataisiin paketoitua setiksi, joka palvelee entistä paremmin täällä kävijöitä kuin paikallisiakin.

Västsvenska Turistrådet julkaisi upean kirjan ’Boken om Måltidsturism i Västra Götaland”, jossa käsitellään ruokaelämyksiä matkailualueen kehittämisen näkökulmasta antaa mietteitä myös siitä, mitä ruoka voi parhaimmillaan Helsingille tuoda. Toivoisin myös, että ruoka-ajattelu tulee entistä vahvemmin esille kaikissa tapahtumissa, joita Helsingissä järjestetään, eikä vähiten suurtapahtumissa, joista osa voisi saada hurjasti huomiota ruoka-elämysten kautta niin tapahtumapaikoilla kuin muuallakin kaupungissa.” Milla Visuri, ledande resespecialist, bloggare Pop-Up City

Helsingissä toimivalla tuottajien omalla Maalaistentorilla kuin myös muiden aktiivisten toimijoiden  Pop-Up toreilla pyritään laskemaan rimaa aitojen tuottajien mahdollisuudeksi tulla myymään omia originaalilähi/luomutuotteitaan ja lähestyä helsinkiläistä kuluttajaa. Yksi rima on todellakin kalliit kauppapaikat.  Pakkasella ei ole myöskään mielekästä myydä ulkotoreilla eivätkä tuotteet edes kestä pakkasasteita. Rihkamaa myyvillä toreilla ei ole mieltäylentävää yrittää kehittää ruokakulttuuria. Teurastamolla taas huomenna 16.12. kokoontuva Maalaistentori on aidosti ilman välikäsiä toimiva ruoantuottajien vapaaehtoinen verkosto, johon kumppaniksi tarvitaan kuluttajia, jotka haluavat käyttää peltojemme antimia ja pienkäsityöläisten artesaaniruokaraaka-aineita ja -tuotteita.

Helsingissä on jo hienoja luomu- ja lähituotteita myyviä erikoisliikkeitä ja ketjutkin haluavat lähi- ja luomutuotteet kauppaan. Erilaiset kaupat ja aidot tuottajien torit eivät ole toistensa kilpailijoita, vaan ne täydentävät toisiaan niin Helsingissä kuin muuallakin maailmassa.

Omakohtainen kontakti on tärkeää meille tuottajille ymmärtääksemme, mitä kuluttaja haluaa ja tarvitsemme palautetta artesaanituotteittemme kehittämiseen. Kuluttajalle on mielekästä saada tietoa raaka-aineista suoraan tuottajalta.

Haasteitakin riittää. Suoramyyntiin on vaikeaa saada torille tarpeellinen määrä oikeita ja aitoja alkutuottajia mukaan. Toisaalta jos haluaa kehittää ruokakulttuuria, on pakko sanoa tylysti ei farmers market/luomu/lähiruoka -ideologialla ratsastaville tahoille.

Keskustelua ja kontaktointia ja informaation kulkua tarvitaan tuottajien ja kuluttajien välillä. Ruokakulttuuria ei voi kehittää ilman raaka-aineita ja raaka-aineita ei synny puhumalla kauniita tai hanke-toiminnalla, vaan siihen tarvitaan fyysistä ja likaista työtä. Korkealaatuisten raaka-aineiden saatavuuden vähäisyyteen syynä on yksinkertaisesti se, että esim. luomuvihannesviljely on yllättävän raskasta työtä monella tasolla ja korvaus työstä voi jäädä monestakin itsestä riippumattomasta syystä vähäiseksi. Pieni jalostaminen on Suomessa varsin kallista. Kuluttajia askarruttaa edelleen bulkkituotannon ja artesaanituotannon välillä oleva hintaero eikä moni kuluttaja ole valmis satsamaan extraa saadakseen nauttia suomalaisista luomuartesaanituotteista. Sesonkimme ovat myös kansainväliseen ympärivuotiseen tarjontaan tottuneille kuluttajille kapeaa varsinkin talvella. Tuottaminen on kuitenkin antoisaa ja tuomme mielellämme tuotteemme helsinkiläisten ulottuville, jos saamme tuottaa hyvää raaka-ainetta ja niitä arvostetaan.

Aira Sevón, jordbrukare med extra krafter, Gobbas gård

Kaupunki voisi hyvin totuttaa kaupunkilaisia uusiin hyötykasveihin istuttamalla näitä itsepoimintapelloille herneiden sijaan. Esim. Torpparinmäessä, Haltialan tilan pelloille istutetaan aivan järjetön määrä herneitä. Ainakin osaan tästä tilasta voisi istuttaa muita kiinnostavia lajeja.

Tero Thynell, Rooms Manager, Klaus K Hotel