Pöytä on katettu

Kuva Erno Launis

Jos ruoka olisi vain arkisen aherruksen pakollista polttoainetta, elämä olisi helppoa. Meidän ei tarvitsisi tulkita muiden laatimia reseptejä, opetella kokkaamaan tai tuhlata vaivalla ansaitsemiamme tienestejä maittaviin ravintolaillallisiin, emmekä tarvitsisi ruokakulttuuristrategioita sen enempää kuin ruoka-aiheisia tapahtumia. Hotkisimme vain pakollisen määrän mauttomia kaloreita ja kiirehtisimme sitten toimittamaan tähdellisempiä asioita. Tällainen elämä olisi tehokasta, järkevää, väritöntä ja ikävystyttävää. Se olisi lautasellinen jäähtynyttä velliä ilman voisilmää.

Juuri siksi Helsingin ruoalla on väliä. Oli sitten kyse Michelintähtikokkien luomuksista, päiväkotien lounaista tai siitä mitä kukin käryttää kotikeittiössään, ruoalla on väliä. Juuri siksi syömisen ei pitäisi olla vain välttämätön kuluerä tai tehokkuutta rampauttavaa ajanhukkaa, vaan yksi päivän kohokohdista, joka tekee arjesta piirun verran siedettävämpää ja juhlasta juhlaa.

Pieni, mutta nälkäinen työryhmämme uskoo, että kaupungin arvo voidaan mitata myös sen kannatteleman ruokakulttuurin rikkaudessa, vaikka ravinnon maukkaus ei käännykään suoraan talouden tunnusluvuiksi. Uskomme myös, että Helsingissä on tällä hetkellä käynnissä ruokakulttuurin murros, makujen vallankumous, joka koskettaa niin ravintolakulttuuria kuin tarjolla olevia raaka-aineitakin.

Suomen brändi on vahvempi kuin Helsingin vastaava, toteaa paikkojen brändäykseen erikoistunut ruotsalainen Marcus Andersson. Koska Suomen brändi on epämääräisempi kuin muiden pohjoismaiden, on melko ilmeistä, ettei Helsingin brändi ole kovinkaan kirkas rajojen ulkopuolella. Anderssonin mukaan Helsingillä on enemmän vahvuuksia kuin sen brändimielikuva antaa ymmärtää, mikä on tietenkin erinomainen lähtökohta vaillinaisen asiaintolan muuttamiselle. World Design Capitalin kaltaiset näkyvyyttä tuovat nimikkeet sekä kattavat artikkelit Newsweekin, Financial Timesin ja Monoclen kaltaisissa julkaisuissa edesauttavat asiassa. Uskoaksemme ruokakulttuuri on olennainen osa kaupungin brändiä, joten siihen sietää satsata monestakin syystä.

Ennen kaikkea Helsingin nosteessa on kuitenkin kyse ruohonjuuritason työstä, joka on lähtöisin aloitteellisista helsinkiläisistä, ei norsunluutorneissa laadituista komiteamietinnöistä tai poliittisista paraatipuheista.

”Aktivismilähestymistapa on aina tervetullut. Se luo painetta muutokselle, se laittaa asioita liikkeelle. Mielestäni Sitran ja kaupungin kaltaisten organisaatioiden tehtävä on luoda jonkinlainen alusta, joka tekee siitä monistettavan” Marco Steinberg, Sitra

Siksi olemme halunneet koostaa ruokakulttuuristrategian raportin, joka on suunnattu sekä helsinkiläisille että Helsingin kaupungille, koska asia koskettaa yhtä lailla molempia, eivätkä parhaat mahdolliset lopputulokset synny ilman saumatonta yhteistyötä asukkaiden ja päättäjien välillä. Raportti toimii myös käyntikorttina siitä, mitä pienessä pohjoisessa Suomessa tapahtuu paraikaa. Toivomme, että jaatte pläjäystä innolla eteenpäin ja osallistutte keskusteluun siitä, minkälainen kaupunki Helsinki on ja minkälainen sen tulisi olla!

 

Ville Relander, työryhmän puheenjohtaja ja ruokakulttuuristrategian vetäjä

Arto Koskelo, ruoka- ja viinikirjoittaja, sosiologi

Arto Sivonen, ruoka-aktivisti ja elokuvantekijä

Timo Wright, mediataiteilija ja urbaanikultturisti

Simo Vassinen, vapaa toimittaja, tutkija

Elna Nykänen Anderson, toimittaja, kääntäjä

Johanna Rönnlöf, tiedottaja ja palstaviljelijä

 

Mikä ihmeen Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategia?

Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategia käynnistettiin vuonna 2009 ja sen tavoite on maistuvampi kaupunki. Strategian keihäänkärkiä ovat tori- ja kauppahallitoiminnan elävöittäminen, kaupunkiviljely, lastenruokailun luomuohjelma, kompostoinnin ja ympäristövastuun kehittäminen sekä Designpääkaupunkivuoden ja ruokakulttuurin yhteensovittaminen. Myös syksyllä avautunut Teurastamo on yksi strategian tärkeistä tavoitteista. Strategian toteuttamisesta vastaavat kaupungin virastot, yhä enenevissä määrin yhteistyössä ruoka-alan toimijoiden ja oppilaitosten kanssa.

Ruudullasi olevassa vuosiraportissa ei keskitytä ainoastaan kaupungin toimiin, vaan laajemmaltikin ruokakulttuuriin. Voit  siis jatkaa lukemista eteenpäin huolettomana ja vailla virkamieskauhua.