Luomua lapsille

Luomu- ja lähiruoka ovat monien huulilla vuonna 2012. Sanomalehdet julkaisevat aiheesta kilvan artikkeleita, joissa isoäidin aikainen nostalgia ja piirun verran parempi omatunto paiskaavat kättä ja kokit tarjoilevat asiakkailleen illallisia, joilla syödään hölskykurkkuja ja kaskinauriita ja joiden kantavia teemoja ovat ekologisuus ja kotoperäisyys. Luomu on muodissa, toden totta.

Kuva Tuomas Kaisti

Kuinka tässä näin kävi?

Ilmeisestä muodikkuudesta huolimatta merkit viittaavat siihen, ettei luomuruoan suosion nousu ole hetkellinen villitys, vaan viestii kokonaisvaltaisemmasta muutoksesta kotimaisessa ruoantuotannossa. Luomuviljelyä on syytä tukea.

Reilu puoli vuosisataa sitten vihreän vallankumouksen synnyttäneet modernit maanviljelytekniikat jopa kolminkertaistivat pelloista saatavan sadon. Samalla viljelysmaat altistuivat eroosiolle ja meret myrkyille, kuten olemme saaneet valitettavasti huomata. Itämeressä kelluu kesäisin maailman suurin esiintymä myrkyllisiä sinileviä, jotka liittyvät läheisesti maatalouden fosforipitoisiin lannoitteisiin. Tämä on yksi syy, miksi tarvitsemme uusia ideoita ja tuoreita näkökulmia ruoantuotantoon.

Luomua on syytä suosia myös toisesta syystä: ravinnon puhtaus on turvallisuus- ja terveellisyystekijä, sillä tutkimusten mukaan altistumme ympäristömme ja ravintomme kautta erinäisille kemikaaleille, joiden yhteisvaikutuksia kehoissamme ei tunneta. Lisäksi luomutuotanto takaa tuotantoeläimille paremmat elinolosuhteet, mikä on merkittävä seikka, sillä suuren skaalan teollinen tuotanto tarkoittaa valitettavan usein eläinten kaltoinkohtelua ja lajityypillisen käyttäytymisen estämistä.

Koska luomuruoassa on kyse monella tapaa tulevaisuudesta, lapset ovat avainasemassa. Laadukas päiväkoti ja -kouluruoka on kannattava satsaus tulevaisuuteen. Se maksaa itsensä takaisin, koska säästö näkyy kansanterveydesssä. Kyseessä ei siten ole kulu, vaan investointi.

Ennen kuin puhumme Helsingin kaupungin luomuprojektista, vilkaistaan yleisiä lukuja. Kotimaisten luomumarkkinoiden arvo kasvoi 2011 huikeat 46%. Vuoden 2012 lokakuuhun mennessä kasvua edelliseen vuoteen mitattiin 26%. Merkittävistä luvuista huolimatta luomuravinnon osuus muodostaa yhä vain yhden prosenttiyksikön kokonaisuudesta. Kasvunvaraa on jäljellä runsaasti.

Helsinki tallaa tuoreita polkuja

Helsingin kaupunki ei ole jäänyt rannalle ruikuttamaan, vaan on tarttunut härkää sarvista ja päättänyt toimia luomuasiassa edelläkävijänä. 50 % kaupungin päiväkodeissa tarjottavasta ruoasta tulisi olla vuoteen 2015 mennessä luomua kaupungin kehotuksen mukaisesti.

Kunnianhimoisen tavoitteen asettamisen jälkeen kehitys on ollut osittain ripeää, osittain taannehtivaa. Luomuraaka-aineiden käyttö muodostaa 2012 jo 14 %:n osuuden lapsen päiväkodissa nauttimasta ruoasta. Kaupunki on myöntänyt tavoitetta varten täksi vuodeksi 400.000 euroa, mikä on mahdollistanut luomuraaka-aineiden hyödyntämisen aiempaa paremmin. Kyseistä summaa ei ole kuitenkaan tarkoitus kasvattaa vuodelle 2013, mikä saattaa tehdä tavoitteen saavuttamisesta haastavaa, sillä luomun hinta on tavanomaisesti tuotettua ruokaa korkeampi ja lopulta raha ratkaisee.

Helsingin kaupunki on suurikokoinen toimija. Se voi edesauttaa omalla esimerkillään luomutarjonnan yleistymistä, mikä tulee todennäköisesti johtamaan myös kotimaisten luomutuotteiden hintojen osittaiseen laskemiseen. Mikäli kaupungin asettama tavoite halutaan täyttää, määrärahaa tulisi todennäköisesti ohjata tilapäisesti nykyistä enemmän päiväkotien luomuruoan tarjontaan ja toisaalta tehdä luomuruoan tuottavalle ruokateollisuudelle selväksi, että kaupunki on sitoutunut ostamaan raaka-aineita jatkossakin. Tämän hetkinen jokaisena vuonna erikseen päätettävä lisärahoitus ei viesti ruokateollisuudelle kaupungin korkeasta sitoutumisasteesta.

Tavoitteen toinen ongelma muodostuu raaka-aineiden saatavuudesta. Palmia tarjoilee päivittäin 90.000 ateriaa, joista 18.000 päiväkodeille, jolloin myös raaka-aineiden volyymin tulisi luonnollisesti vastata olemassa olevaa tarvetta. Kyse on logistisesta ongelmasta, joka tulee ratkaista yhteistyössä tuottajien kanssa seuraavien vuosien aikana, jotta tavoite voidaan saavuttaa 2015.

Onneksi myös luomutilojen määrä on kasvanut kysynnän kanssa rintarinnan, mikä lupaa suotuisaa tulevaisuutta hankkeelle. Esimerkiksi Varsinais-Suomen alueen luomutilojen lukumäärä on lisääntynyt vuoden aikana 5 % ja luomupeltopinta-ala 10 %, siirtymävaiheen pellot mukaan lukien.

Lapset yrttitarhureina

Päiväkotien ja oppilaitosten kasvava satsaus ruokaan on näkynyt myös ruokaloiden ulkopuolella. Keväällä 2012 käynnistettiin Mobiilit koulukasvilavat -projekti, joka sai alkunsa oppilaiden tekemistä ehdotuksista ylipormestarille. Projektin ytimessä on ajatus siitä, että koulut voivat kasvattaa omat yrttinsä ja kasviksensa, joita hyödynnetään ruokalassa. Ensivaiheessa järjestettyyn koulutukseen osallistui 19 opettajaa. Samankaltaista toimintaa on tehty myös päiväkodeissa, yhteistyössä Dodo ry:n ja 100 vuottaan juhlivan Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen kanssa. Lisäksi kouluissa järjestetään muun muassa kansainvälisiä ruokateemaviikkoja ja suomalaiseen ruokakulttuuriin keskittyviä vuodenaikajuhlia.

Tämänkaltaiset konkreettiset teot auttavat varmistamaan, että Suomi on maksuttoman kouluruokailun edelläkävijä jatkossakin. Samalla kyse on kouluruokailua laajemmasta kokonaisuudesta. Kotimaisen ruokakulttuurin strateginen valtti voi olla sen rintaman laajuus. Kyse ei ole vain muutaman huippuravintolan tarjoamasta michelin-ruoasta, vaan siitä että hyvä ruoka näkyy myös kotien ja koulujen ruokapöydissä. Nuorena se vitsa väännetään, joten jos haluamme ruoan kannalta paremman huomisen, meidän kannattaa aloittaa lapsien ruoasta.

Uskomme että raaka-aineiden laadukkuus on sidoksissa niiden herkullisuuteen, mikä on lopulta yhteydessä ruoan myönteisiin terveysvaikutuksiin, sillä herkullista raaka-ainetta ei tarvitse vuorata rasvalla ja suolalla tai lisäaineilla, jotta siitä saadaan maistuvaa. Laadukkaan ruoan arvostus on lopulta kytköksissä makujen ymmärtämiseen, missä päiväkodeilla ja kouluilla on oma kasvatuksellinen roolinsa.

Ruoka nähdään Suomessa 2012 päivittäisen tarpeiden tyydytyksen lisäksi itseisarvoisena kulttuurinalana, johon on sekä strategisesti järkevää että inhimillisesti mielekästä panostaa. Kaupungin päiväkodit ja koulut ovat saaneet ajatuksesta melko hyvin kopin.

Ruoalla on myös keskeinen rooli jaetussa kollektiivisessa identiteetissä. Ruokaperinne sitoo nykyiset sukupolvet edeltäviin ja vahvistaa kokemusta yhteenkuuluvuudesta. Ruoan keskeinen merkitys ei tarkoita, etteikö aiheeseen saisi suhtautua luovasti. Nähdäksemme ruoalla tuleekin leikkiä, kunhan sitä arvostetaan, eikä sitä haaskata.

2012 aloittaneen ensimmäisen kotimaisen ruokakulttuuriprofessori Johanna Mäkelän mielestä lasten ja ruokapalvelujen henkilökunnan välinen vuorovaikutus on erittäin tärkeää. Lapsia on syytä kannustaa vuorovaikutukseen ruoan valmistavien ihmisten kanssa, jotta lapset oppivat arvostamaan vaivaa ja työtä, jota ruokaan käytetään. Professorin esittämä näkemys palvelee laajempaa pyrkimystä nostaa ruoan arvostusta, mikä vähentää samalla ruoan haaskausta ja tuo kaupungille säästöjä, mikä tukee ruokakulttuuristrategian päämääriä monella tasolla. Toivomme, että ajatus kirvoittaa kouluja keksimään uudenlaisia tapoja, jotka lisäävät lasten ja henkilöstön välistä vuorovaikutusta.

Suomalainen kouluruoka on ollut kuluneena vuotena esillä myös yllättävässä paikassa: New Yorkin MoMan Back to School: Taste of Finland –osiossa, joka järjestettiin lokakuussa ja jonka aikana vierailijat saivat nauttia modernin taiteen museon kahvilassa tyypillisiä suomalaisia kouluruokia. Tapahtuman kokkina häärivän Petteri Luodon saama palaute oli ilmeisen positiivista: kotimainen lohisoppa maistui taiteen ystäville.

Tämän kaltaiset innovatiiviset tempaukset vahvistavat kuvaa suomalaisen koululaitoksen tasosta ja toimivat siten pienen maan käyntikortteina maailmalla. Suomen kouluihmettä pällistelemään saapuvat delegaatiot vierailevat voittopuolisesti pääkaupunkiseudun kouluissa, joten Helsingin kaupunki on julkisuuden nettohyötyjä, mikä kannustaa panostamaan ruokaan.

Yksi kuluneen vuoden 2012 uusia asioita on ollut FIDA ry:n kouluruokadiplomi, jota jaetaan kouluille ruokatarjoilun ansiokkaasta hoidosta. FIDA aikoo testata ja sertifioida sekä yksityisiä että julkisia ruokapalvelun tarjoajia ja palkita parhaat. Diplomien jakamisen ansiosta parhaat toimijat saavat ansaitsemaansa tunnustusta ruokakulttuuria eteenpäin vievistä suorituksistaan. Ruotsin vastine Michelin oppaalle, White Guide, rankkaa ensi vuonna yli 250 koulukeittiötä Ruotsissa. Hieno ajatus länsinaapureilta.

Onnistumisten kommunikoinnissa olisi vielä runsaasti petrattavaa. Kun joku asia on tehty hyvin, sitä tulisi rummuttaa avoimemmin. Raportit tulisi kääntää englanniksi ja pyrkiä saamaan oikeiden ihmisten ruuduille luettaviksi aiempaa järjestelmällisemmin.

Lopuksi vielä pari sanaa tulevaisuuden linjavedoista: Vuonna 2013-2014 on tarkoitus jatkaa ja laajentaa jo käynnissä olevia ruokahankkeita. Lisäksi ensi vuonna käynnistetään kouluravintolatoimikuntien pilottihanke, jossa on mukana 8 helsinkiläistä koulua. Hankkeen tavoitteena on saada jokaiseen kouluun toimikunta, joka lisää opiskelijoiden osallistumista oppilaitoksen ruokailun järjestämiseen yhteisen toiminnan ja vuoropuhelun kautta. Myös biojätteen määrän vähentämiseen tähtäävä kampanja käynnistyy vuonna 2013.

Oppilaiden ottaminen osaksi koulujen ruokakeskustelua palvelee Helsingin ruokastrategian päämäärää nostaa ruoka arvostetuksi osaksi helsinkiläistä kulttuuria, jolla on sekä lyhyitä että pidemmän tähtäimen hyötyjä sekä Helsingin kaupungille että kaupunkilaisille. Putken päässä häämöttää toivon mukaan entistä maistuvampi kaupunki!